¨enhän minä varma ole...¨ Umito kuunteli viellä silti Shateriaa ¨Ei tämä ole normaalia koitan vain pois sulkea tätä linnaa pois ajatuksistani ettei tarvitsisi ajatella sitä sitten.¨ Umito sanoi ¨Ei minua haittaa jos haukkuisit minut päästä latvaan.. Olen tottunut yleensäkkin siihen että joku on kokoaika sanomassa jotain pahaa.¨ Umito sanoi hieman muistellen. ¨Matthew ja Kaeden on turvassa niin kauan kuin ovat yhdessä ja minä toivon sitä vain ettei nyt kenenkään meidän välille tulisi riitaa ettei tarvitsisi ihan yksin täällä olla niinkuin.¨ Umito sanoi ja katsahti Clameowta joka katseli ovea kohti Ovi oli niin auki kuin pystyi vain olemaan ¨Eikös ovi ollut kiinni?¨ Umito ihmetteli hieman ja katsoi ovea kohti ja sitten Clameowta joka tarkkaili vain.

Shateria


Shateria oli sisimmässään todella helpottunut siitä, ettei Umito ollut pahoittanut mieltään ainakaan erityisen pahasti, kun Shateria itse oli puhunut tälle ajattelematta ensin mitä on sanomassa.
Hän kiinnitti kuitenkin huomionsa huoneen oveen, kun poika huomautti sen olevan auki.
”Tosiaan, olisin voinut vaikka vannoa, että se oli kiinni hetki sitten. En ikimaailmassa olisi uskaltanut nukkua sekuntiakaan, jos se olisi ollut auki.”
Flareon pomppasi sängyltä lattialle, ja pörhisti turkkiaan muristen kiukkuisena. Pokémon tuijotti suoraan ovea kohti, mutta Shateria ei nähnyt mitään. Toisaalta, sekä huone että linnan käytävä olivat hyvin pimeitä – yö oli viimein saapunut – joten joku voisi hyvinkin piileskellä varjoissa.
”Flareon, voisitko valaista hie-”, tytön lause jäi kesken, kun Flareon oma-aloitteisesti käristi huoneen oveen hiiltyneen läikän liekinheittimellään.
”En ajatellut ihan tuollaista…” Shateria mumisi ja nousi ylös. Oliko jokin vaanimassa heitä, vai olivatko he vain unohtaneet oven auki? Samassa Shateria kuitenkin kuuli narahduksen.
”S-se kuului kai käytävästä”, tyttö sanoi. Hän ei voinut kieltää sitä, että pelkäsi jälleen kuollakseen. Flareon jatkoi murinaansa, mutta pysyi kuitenkin paikoillaan, odottaen että sen kouluttaja antaisi käskyn toimia. Ja mielelläänhän Shateria olisi käskenyt pokémoninsa hyökkäämään, jos vain voisi olla varma siitä, että hyökkäyksen kohde oli oikeasti olemassa.

Umito kuuli samaisen narahduksen ja Clameow sähisi tapansa mukaan ¨Jokin ei ole oikein.¨ Umito nousi sänkystä ja meni seinän viereen ja katsahti läheiseltä seinältä ovesta ¨Ei näy ainakaan mitään¨ Umito ihmetteli. ¨Minä käyn tarkastamassa Clameow Flash¨ Umito sanoi ja Clameow alkoi käyttämään Flashiä joka valaisi tietä Umito eteni ovelle hitaasti ja aukaisi oven. ¨Ilmoitan kun tulemme ovesta ettemme käristy flareonin toimesta¨ Umito naurahti ja antoi Clameown mennä ensiksi ja sitten Umito meni perässä ja katsahti ympärilleen ja tarkkaili kokoaika ympärilleen pian Clameow pysähtyi ja alkoi sähistä kovasti ¨Mikä on Clameow onko siellä jotain?¨ Umito sanoi ja katsoi hieman pelokkaasti koska ei tiennyt mitä vastassa olisi. Pian rappusista kuului ääntä ¨Clameow Flash¨ Umito sanoi ja pian näkyi pokemonin varjo ja pian se katosi ¨.. Se katosi minne se olisi voinut mennä¨ Umito ihmetteli ja katsoi Clameowta joka sähisi vieläkin Umito käännähti ovea vasten joka oli juuri auennut Pian kuului murahdus pimeästä oven takaata johon umito katsoi ja oven läpi tuli iso kokoinen Duskull juuri se pokemon jota Umito kammosi kovasti Umito perääntyi ja katsoi Clameowta ¨Aivan.. Fury Swipes! Clameow¨ Umito huudahti ja Clameow raapi Duskullin naamiota ¨Nyt Clameow pian Iron tail¨ Clameow löi duskullia naamioon iron tailillä ja Duskull hävisi jonnekkin pian Umito oli niin reunalla rappusia että horjahti ja kaatui rappusissa ihan niiden loppuun Clameow juoksahti Umiton luokse miukuen ja herätti Umiton nopeasti ja sitten Umito nousi ja näki taas Duskullin ¨Clameow nyt Iron tail¨ Clameow ihmetteli koska ei nähnyt itse Duskullia ¨Tee se tuonne¨ Umito osoitti ja Clameow osui täydellisesti ja duskull katosi kokonaan nyt hetkiseksi Umiton näkyvistä


# sekavaaa ehkäpä. #

Shateria

Shateria oli kiitollinen, kun Umito tarjoutui tarkistamaan, mistä se outo narahdus oli saanut alkunsa. Hän ei itse olisi onnistunut kävelemään käytävälle asti. Flareon sen sijaan olisi mieluusti käynyt hoitelemassa tunkeilijan ihan vain kouluttajaansa turvatakseen, mutta koska tyttö ei käskenyt sen tehdä mitään, sekin katseli kiltisti kun Umito sai esittää pääosan.
Alkuun ei näkynyt mitään epäilyttävää, mutta pian Shateria oli näkevinään vilauksen Duskull-kummituspokémonista, joka oli aivan yhtä kammottava kuin kaikki aiemmatkin sen kaltaiset otukset.
Tyttö istui sängyllään, ja nosti nyt molemmat jalkansa sängylleen. Sitten hän nojasi selkänsä sängyn päätyä ja seinää vasten sulkien samalla silmänsä. Kun hän avasi ne, hän huomasi tuijottavansa omaa peilikuvaansa vastakkaisella seinällä olevasta suuresta peilistä, joka oli hetki sitten puhdistettu. Hän tosin erotti itsensä vain vaivoin, ja sekin taisi onnistua vain, koska käytävästä tulvi hieman valoa Glameown Flashin ansiosta.
Flareon käpertyi hänen viereensä, ja kuka tahansa olisi voinut sitä uneliaaksi, niin rauhalliselta se näytti. Mutta Shateria tunsi sen olevan jännitynyt. Se tuijotti taukoamatta oven suuntaan, ja olisi kai halunnut mennä auttamaan Umitoa. Toisaalta se ei halunnut jättää omistajaansa yksin, joten päätös oli hyvin vaikea. Ties vaikka toinenkin kummituspokémon hyökkäisi.
Toivottavasti Umito pärjää…Shateria mietti peloissaan.

Pian Clameown Flash katosi ja sitten Umito kompastui mattoon joka oli rullattu tämän eteen ¨Clameow Flash¨ Clameowsta alkoi taas hehkumaan valoa. Kummituspokemonit olivat kadonneet ja Umito rullasi maton paikoilleen ¨Mennään takaisin huoneeseen Clameow.¨ Umito asteli rappuset ylös ja meni oven eteen ja koputti ja sanoi ¨Me täällä taas.¨ Varmistukseksi ettei Flareon polttaisi näitä ja sitten Umito meni huoneeseen ja sulki oven kun Clameow oli tullut sisään ¨Jotkut kummituspokemonit siellä niitä ovia oli aukassu ja rullaillu mattoja pinoon.¨ Umito sanoi istahtaen sänkylle.

Shateria

Flareon sähähti kiukkuisesti kuullessaan koputuksen ovelta, ja jopa Shaterialla oli täysi työ pidellä sitä paikoillaan. Hän oli erittäin helpottunut, kun kuuli Umiton äänen.
Poika kertoi, että kummituspokémonit olivat availleet ovia ja rullanneet mattoja kasaan. Mitäpä muutakaan ne tekisivät? Periaatteessa Shaterialle ei ollut aiemmin – siis omassa maailmassaan – mitään kummituspokémoneja vastaan, kunhan ne vain käyttäytyisivät edes kohtuullisen hyvin. Mutta täällä ne ärsyttivät tahallaan, ja koettelivat jokaisen sietokykyä parhaansa mukaan.
Umito istahti omalle sängylleen.
”Kiitti, kun kävit puolestani tarkistamassa, mistä oli kyse”, tyttö kiitti ja hymyili. Hän tiesi, ettei itse olisi välttämättä edes uskaltautunut pois huoneesta. Umito puolestaan oli hätistellyt jo useampiakin pokémoneja kuluneen päivän aikana, kun hän itse oli vain juossut niitä pakoon.
Mutta minä olenkin tyttö, ei minun tarvitse olla niin rohkea, hän ajatteli, vaikka tiesikin tuollaisen erottelun tyttöjen ja poikien välillä erittäin tyhmäksi.
”Mitäköhän kello on?” Shateria mietti. Oliko se jo yli puolenyön?

# Anteeksi kesto!! #

Umito Hymyili takaisin Shaterialle joka kiitti tätä ¨Kello on varmaan kymmenen minuuttia yli keskiyön ehkä.. tai jotain sitä rataa. ¨Umito sanoi miettien myös ja sitten katsahti Clameowta joka oli taas jalkopäädyssä nauttimassa. ¨Kunhan jonkun verran unta saisi tänä yönä vain. niin huomenna tai tänään. Ei olisi väsynyt.¨ Umito sanoi ja meni maate laittaen kädet pään taakse katsoen kattoa

Shateria

Shateriakin päätti yrittää nukkua edes hieman, vaikka sitten näkisikin taas yhtä kammottavaa painajaista. Sehän olisi joka tapauksessa vain unta.
”Mutta ei kai täällä ole mitään väliä silläkään, että nukummeko yöllä vai päivällä…? Kun ei ole kouluakaan. Eikä tarvitse käydä töissä tai mitään”, tyttö tuumi. Jos hän ei nyt saisi unta, iskisi väsymys kuitenkin joskus.
Hän oletti, että Umito haluaisi jo nukkua, ja pokémonitkin kaipaisivat lepoa, joten hän päätti olla hiljaa. Shaterian mielessä käväisivät jälleen Kaeden ja Matthew. Mitenköhän pojat voivat? Pystyivätkö he nukkumaan ongelmitta?
Flareon katseli vielä ympärilleen, ennen kuin käpertyi kouluttajansa viereen. Se oli halunnut varmistaa, ettei huoneessa olisi mitään – tai ketään – vaarallista. Tämän jälkeen se sulki silmänsä, ja murahti epämääräisen hyvänyöntoivotuksen Glameowlle.

//Lyhyt…tämä taitaa piakkoin olla pelattu tämä yö, joten jos jompikumpi tekisi kohta uuden aloituksen jonnekin. Siinä olisi sitten aamu/aamuyö?//

# Hei sori kesto mutta voin tehä alotuksen jo jonnekkin katos meillä on muutto nyt edessä mutta se on vähän kauempana vasta kun koulut loppuu mutta mutta.. umito pysyi hereillä ja lähtis harhaileen jonnekkin? #

//Kyllähän tuo käy. Olis kuitenkin mukavaa jos siinä olisi jo melko aamu, että pysytään Matthew:n ja Kaedenin kanssa suunnilleen samassa ajassa :3 //