Shateria


Shateria ilahtui kuullessaan Matthewksi esittäytyneen pojan kehuvan hänen nimeään. Hän hymyili varovasti, mutta oli paljon onnellisempi sisimmässään, kuin mitä näytti ulospäin. Hän ei muistanut, että olisi koskaan kuullut kehuvan nimeään, ellei sitten yliystävällisiä sukulaisia laskettu mukaan.
Tyttö katsahti viimeisenä keittiöön tulleeseen poikaan, kun Matt heitti tälle yhden pikkupullan. Tämä esittäytyi Kaedeniksi.
Hän keskitti kuitenkin huomionsa takaisin sinihiuksiseen poikaan, kun tämä kysyi oliko hänelläkin pokémon mukanaan. Tottahan toki, kouluttajahan minäkin olen…hän mietti, ja otti esiin poképallon.
”Flareon, tule tervehtimään uusia tuttuja…” hän sanoi, ja samassa pienehkö pokémon, jota jotkut väittivät kissamaiseksi ja jotkut koiramaiseksi, ilmestyi hänen eteensä, ja katseli varuillaan ympärilleen. Se pysytteli hyvin lähellä omistajaansa, ja Shateria joutui hetken miettimään, pitäisikö se kutsua takaisin, ihan sen oman ja muidenkin turvallisuuden tähden. Toistaiseksi se näytti kuitenkin ymmärtävän, että hän oli ihan hyvissä väleissä näiden toisten kouluttajien kanssa, vaikkei heitä kunnolla tuntenutkaan.
Umito oli lähtenyt jo hetki sitten puutarhaan, ja kieltämättä myös Shateria kaipasi raikasta ulkoilmaa. Ja sitä paitsi, linnan puutarhassa oli kiva kuljeskella, ja katsella kukkia. Lisäksi siellä olisi hedelmäpuita, joissa olisi lisää herkkuja…
”Minäkin taidan lähteä ulos”, hän sanoi. ”Toivottavasti tekin tulette jossain vaiheessa, olisi ikävää kadottaa teidät jo toistamiseen…” tyttö lisäsi kävellessään pokémoninsa kanssa kohti ovea, ja kohti linnan pihaa.

Kun Shateria vapautti pokepallostaan Flareonin, Matthew puhkesi hymyyn. Hän oli aikaisemmin kulkiessaan hämärässä käytävässä miettinyt tulipokemonin käytännöllisyyttä.
Matt oli mainitsemassa, miten käytännöllinen kumppani Flareon oli linnan pimeydessä, mutta kun hän huomasi että Shateria oli lähdössä Umiton perään puutarhaan, päätti poika sulkea suunsa.
Kun tyttö oli lähtenyt ulos, Matthew katsoi Kaedenia hymyillen.
"Menemmekö mekin ulos? Siellä ei varmaankaan tarvitsisi pelätä kummituspokemonien hyökkäystä." poika ehdotti toiselle naurahtaen ja kutsui sitten Electriken takaisin palloonsa, varmuuden vuoksi.
Asettaessaan kätensä keittiön oven kahvalle Matthew muisteli Shaterian sanoja.
Niinpä niin, ei poikakaan tahtonut kadottaa uusia tuttavuuksiaan enää toistamiseen. Sitten Matt avasi oven ja lähti ulos keittiöstä, toivoen Kaedenin seuraavan kohtapuoliin.

Kaeden hymyili nähdessään Shaterian flareonin. Tulipokémon, kuten hänelläkin. Houndour murahti matalalla äänellä nähdessään flareonin, ja liikahti levottomasti. Muiden poistuttua Kaeden huokaisi hiljaa ja katsoi sitten koirapokemoniin.
"Mennään mekin." hän sanoi hiljaa, ja lähti sitten kulkemaan kohti ovea. Ryuu seurasi tottelevaisesti kouluttajaansa, ja pian molemmat olivat jättäneet keittiön.