Kaeden tuhahti Shaterian kommentille, ja Matthewin sanoille.
"Hämähäkit on hyödyllisiä ihmisille." hän sanoi pitäen yhä hämähäkkiä kädellään.
"Ne... tuota..." Kaeden yritti keksiä jotain esimerkkiä, mikä todistaisi hämähäkkejen hyödyllisyyden, muttei saanut mitään sopivaa mieleensä. Ajatukset keskeytti Shaterian kysymys Umitolle. Pian Umiton oudon käyttäytymisen syy selvisi; myrkkykaasua. Umito kuitenkin väänsi letkun solmuun, ennenkuin mitään pahempaa ehti tapahtua.

"Eihän hämähäkit ole kauheita!" Kaeden puolusteli kahdeksanjalkaista ötökkää, kun Umito oli sanonut mielipiteensä. Kukaan muu ei tuntunut pitävän hämähäkeistä.
"Harmi kun et oikein ole suosiossa." Kaeden sanoi hämähäkille ja kääntyi sitten muiden puoleen.
"Tjaa, ehkei ne kummitukset halua saada meitä hengiltä. Ehkä se oli vahinko." poika sanoi ja taputti toisella kädellään Ryuun selkää. Sitten hän laskeutui houndourin selästä ja laski hämähäkin koirapoken selkään. Otus vilisti hetken houndourin turkissa, ja lähti sitten läheistä oksaa pitkin pois.

Umito katsoi houndouria ja sitten katsahti muita ¨Alkaa olla pian myöhä. luulempa vain etten minä ainakaan voi nukkua tässä linnassa ollenkaan.¨ Umito sanoi ajatellen kummitus pokemoneja jotka voisivat kiusata yöllä ja sitten kaikkea muuta kamalaa. Sitten Umito katsahti Spinarakia joka vipelsi maata pitkin Umito ajatteli että hienoa varmaan nukkua linnassa jossa Spinarakeja menee miljoonittain öisin. Toisaalta eihän Umito nukkuisi sekunttiakaan sellaisessa paikassa jossa hämähäkkejä käärmeitä ja muita kummajaisia olisi. Yhtäkkiä alkoi tulla todella kylmä kyllähän se Umitolle kelpaisi hänhän on tottunut kylmään ilmaan koska hänenhän oli pakkokin jos aikoi selvitä luonnossa ilman kotia.

Shateria


Shateria uskaltautui jälleen hieman lähemmäs muita kouluttajia, kun Kaeden laski hämähäkin kädeltään. Hän ei tietystikään tuntenut poikaa vielä kunnolla, mutta jostain syystä hänelle tuli sellainen olo, että tuo voisi pelotella hämähäkin avustuksella jotakuta heistä. Tyttö kuitenkin sysäsi tämän ajatuksen sivuun, eihän hänellä ollut mitään syytä ajatella Kaedenista sillä tavalla.
Umito otti ensimmäisenä puheeksi linnassa yöpymisen. Tosiaan, sekin olisi edessä, vaikka silloin tällöin olikin vaikeaa huomata päivän ja illan eroa, taivashan oli tauotta pilvien peitossa. Samalla Shateria myö tajusi olevansa tämän porukan ainoa tyttö, joutuisiko hän siis yöpymään yksin?
Hän myös muisti kaksi muuta kouluttajaa, jotka olivat tulleet tänne heidän mukanaan; tyttö ja poika, molemmat olivat vaikuttaneet pirteämmiltä kuin he neljä. Näitä kahta hän ei kuitenkaan ollut nähnyt sen jälkeen, kun he olivat kukin lähteneet tutustumaan linnaan.
”Tuota, missä yövymme? Tarkoitan, etsimmekö linnasta jonkin makuuhuoneista, vai…?” hän kysyi.

Kun yöpaikan etsintä tuli puheeksi, Matthew mietti hetken.
"Voisimme tosiaan etsiä linnasta makuuhuoneita. En usko että ulkona tarkeaa nukkua ilman makuupusseja. Mitenkäs nukkumajärjestelyt, kuka nukkuu kenenkäkin kanssa? Tuskin kaikille on omaa makuuhuonetta. Tai en tiedä, sittenpähän sen näkee kun tutkimme huoneita." poika puheli ja käänsi katseensa taivaalle. Hän ei ainakaan halunnut viettää yötään ulkona värjötellen.
'Ja vaikka joutuisn nnukkumaan yksin jossain huoneessa, Electrike on seuranani. Minulla ei siis ole kovin kummoista hätää, elleivät asiat mene aivan päin prinkkalaa. Koskaan ei tiedä.' Matt mietti itsekseen ja hymyili. Pojan uskollinen pokemon kyllä suojelisi kouluttajaansa. Ja päinvastoin, Matthew oli myöskin valmis antamaan kaikkensa suojellakseen pokemonkumppaniaan.
"Shateria, olet ainut tyttö tästä porukasta. Haluatko nukkua itseksesi? Sinulle tosin olisi ehkä turvallisempaa nukkua jonkun kanssa, luultavasti ainakin pystyisitte puolustautumaan tehokkaammin jos jotain sattuisi." Matthew kysyi tytöltä ja mietti, missä kaksi muuta kouluttajaa, tyttö ja poika, mahtoivat olla. Heitä ei ollut näkynyt sen jälkeen, kun kaikki kuusi olivat heränneet linnan pihasta ja aloittaneet seikkailunsa linnassa.
Matthew toivoi että kaksi ryhmästä puuttuvaa kouluttajaa olisivat myös kunnossa.

Kaeden katsoi taivaalle ja sitten houndouriin.
"Umito on oikeassa, on jo myöhä." hän sanoi pokémonilleen. "Meidänkin pitäisi yöpyä jossain... mutta missä?"
Kaeden katsoi Shateriaan ja sanoi hiljaa:
"Jaa, eiköhän linnasta jokin makuupaikka löydy. Ja jos ei, yövyn mielihyvin ulkona." Poika virnisti ja taputti Ryuun selkää.
"Eihän pieni kylmyys meitä haittaa, eihän?" hän puheli tulikoiralleen.
"Nukkumajärjestyksen kanssa ei mitään väliä. Kunhan vain pääsee äkkiä sisälle. Ties mitä kummituksia tännekkin hiippailee." Kaeden sanoi hiukan kärsimättömästi.
'Tai... ehkä en sittenkään tarkene täällä pihalla...' poika mietti ja siirsi sitten katseensa Matthewiin.
"Minä voin kyllä nukkua vaikka lattialla." Kaeden sanoi pirteästi. "Mutta kai se olisi hyvä ettei me ihan kauhean kaukana toisistamme nukuta. Ettei kukaan eroa joukosta."

Shateria


”Minä ainakin nukun mieluiten sisällä, ei tulisi mieleenkään yöpyä ulkosalla”, Shateria tokaisi ja lähti jo kävelemään kohti linnaa. Olkoonkin, että siellä vilisi kummituspokémoneja, hän ei mistään hinnasta jäisi ulos, entisestään pimenevään yöhön.
”Makuuhuoneita on kyllä tarpeeksi, voisimme jokainen valloittaa niistä muutaman itsellemme, mutta toki meidän on yövyttävä jotenkin muuten kuin yksinään. Pareittain todennäköisesti…tai siis, öhm…” tyttö selosti kääntyen taas muihin päin. ”…en kovinkaan mielelläni yöpyisi yksinäni, mutta jos kukaan teistä ei suostu nukkumaan kanssani samassa huoneessa, voin toki olla yksinkin.”
Hän jatkoi matkaansa kohti linnaa, ja mietti mielessään missä kannattaisi yöpyä. Keittiössäkö? Vai suuressa juhlasalissa? Entä ihan tavalliset makuuhuoneet?
Shateria muisti huomanneensa aiemmin, että toisen kerroksen makuuhuoneet olivat usein hienompia kuin ensimmäisen kerroksen.
Sinne siis, ylellisyys ennen kaikkea. Tosin tässä tilanteessa tuo ajattelumalli oli erittäin rajoittava, mitä kunnolla ylellistä tästä rapistuneesta, hylätystä linnasta muka löytyisi. Niiden ihanien aterioiden ja jälkiruokien lisäksi siis…tyttö lisäsi.

Umito katsoi kun Shateria oli lähdössä linnaa kohti ja kääntyi näihin päin kysymään voiko jokun tulla hänen kanssaan nukkumaan tai olisi pareittain nukkumassa samassa huoneessa ja tämä ihmetteli kun Shateria ei halunnut olla yksin ¨Öhm.. no minä voisin tulla jos haluat tai annat tulla..¨ Umito sanoi ja katsahti Shateriaa joka oli menossa jo Umito odotti vastausta ja mietiskeli että jos Shateria ei uskalla nukkua ilman että jokun vartioisi niin kyllähän Umito mieluusti vartioisi Clameown kanssa..


# lyhyt ja aikapa surkeakin :/ #

Kaikkien huulilla näytti olevan nyt päällimmäisenä kysymyksenä nukkumajärjestely. Missä kukin nukkuisi, ja kenenka kanssa?
"On paras että nukumme pareittain läheisissä huoneissa. Jos jotakin sattuu yöllä, apujoukot pääsevät paikalle äkkiä." Matthew pohti kuunnellessaan muiden puheita nukkumaanmenojärjestelyistä.
Kun Shateria lähti jo edeltä kävelemään kohti linnaa etsiäkseen nukkumapaikkaa,
Umito ehdotti että hän voisi nukkua Shaterian kanssa samassa huoneessa kun tyttö ei kerran halunnut nukkua yksin.
Matthew oli jo tarjoamassa itseään ehdokkaaksi nukkumaan Shaterian kanssa, mutta Umito ehti ensin. Matt huokaisi hiljaa, häntä harmitti hieman. Poju olisi halunnut tutustua Shateriaan vähän enemmän, mutta eiköhän sitä myöhemminkin ehtisi. Ja olihan se hauskaa saada tutustua myös linnan miespuolisiin vieraisiin. Pääasia oli että Shaterian tai kenenkään muunkaan ei tarvinnut nukkua yksin. Sitten Matthew katsahti Kaedeniin päin.
"Kestätkö minua jos tulen kanssasi samaan huoneeseen nukkumaan?" poika kysyi toiselta hymyillen.

Kaeden mietti hetken itsekin nukkumajärjestyksiä, ja katsoi sitten Shateriaan päin. Tyttö näytti jo lähteneen kohti linnaa, ja Umito tarjoutui nukkumaan Shaterian seurassa. Kaeden kääntyi sitten Matthewiin päin ja vastasi:
"Tietty kestän. Ei kenenkään tarvitse yksinään nukkua."
Ryuu katsoi kouluttajaansa ihmeissään, ja Kaeden hymyili sille kannustavasti.
"Ethän sinäkään tahdo yksinään nukkua? Tai pallossa?" hän kysyi hymyillen tulipokéltaan.
Kaeden kääntyi katsomaan linnaa ja sanoi Matthewille:
"Nojaa. Pitäisikö meidänkin mennä jo sisälle?" hän kysyi.

Shateria

Umito tarjoutui nukkumaan Shaterian kanssa samassa huoneessa, ja sehän sopi tytölle mainiosti, hän kun ei missään nimessä suostuisi nukkumaan yksin. Ennemmin hän valvoisi koko yön. Kaeden puolestaan lupautui nukkumaan Matthew:n kanssa, joten kukaan ei joutuisi yksin.
Shateria oli jo lähes linnan vierustalla, ja seuraavan kulman takana olisi se rikkinäinen ikkuna, josta pääsisi helpoiten sisään.
”Flareon, mennään!” hän huusi, ja tulipokémon ilmestyi jälleen esiin siistittyään puutarhaa yhä enemmän. Se heitti vielä yhden kuihtuneen kukaan ruusupensaan alle piiloon, ja hyppäsi sitten tytön edellä ikkunasta sisälle. Olisipa tuo minullekin noin helppoa, Shateria huokaisi ja tarttui ikkunankarmiin vetääkseen itsensä ylös. Hänen hameenhelmansa tarttui kuivuneen ruusupensaan piikkeihin, ja hän joutui hetken irrottamaan kangasta tuon hirviöpensaan otteesta.
Sitten hänkin pystyi pudottautumaan sisälle, linnan käytävälle, jossa Flareon jo odottikin häntä.
”Meidän pitäisi kai odottaa Umitoa ja muita…” Shateria tokaisi.

//Umito, kirjoitan uuden aloituksen, jos käy...?//

Matthew hymyili Kaedenille ja nyökkäsi.
"Mennään sitten mekin sisälle ja etsitään oma nukkumapaikkamme." Matt sanoi ja kävelemään takaisin linnaan. Hän mietti minkälaisessa paikassa he saisivat nukkua. Joka tapauksessa pojan mielestä oli parempi nukkua sisällä kuin ulkona, ainakin sisätiloissa olisi luultavasti vähän lämpimämpää.


//Teetkö aloituksen vai teenkö minä?//

# Minä voin tehdä alotuksen #

Kaeden lähti kulkemaan kohti linnaa, Ryuu perässään. Poika kapusi sisään ikkunasta ja laskeutui sisään. Houndour seurasi, ja Kaeden huusi vielä Matthewille:
"Ensimmäisen kerroksen makuuhuoneisiin."
Kaeden kääntyi ja lähti kulkemaan kohti makuuhuonetta.